Taaperoni tekee taidetta tekoälyllä – minä en osaa
…vielä! Nykypäivän taaperot lähestyvät digimaailmaa metkalla tavalla: he nimittäin tekevät taidetta tekoälyllä ja koodaavat digiohjaajan opastuksella. Ilmeisesti varhaiskasvatuksessa lähdetään hyödyn rinnalla liikkeelle huvista, jolloin tarvittavia digitaitoja opetellaan hauskalla tavalla, learning by doing-asenteella, jossa kaikki kokeilevat ja oppivat, yrityksen ja erehdyksenkin kautta.
Muistan kyllä, että 1990-luvulla hiirikäden näppäryyttä kehitettiin pelaamalla pasianssia tietokoneella: ensin yhtä klikkausta hiiren vasemmalla näppäimellä, sitten tuplaklikkausta ja kohteen raahaamista ruudulla paikasta toiseen. Ja niin oli hiirikäsi valmiina uusiin koitoksiin. Huvi ja hyöty yhdistyivät hienosti.
Uskaltaako huviin pyytää apua?
Suorittaessani projektiopintoja Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminnassa olen jäänyt pohtimaan digipulmien olemusta ja sisältöä. Oman kokemukseni mukaan digipulma on hyvin harvoin esim. se, että Bubble shooter-nettipeli jäi kesken mobiililaitteen yllättävän sammumisen takia tai suosikkisarjan uusin jakso jäi näkemättä salasanan palauttamisen epäonnistuttua suoratoistopalvelussa. Useimmiten pulmaksi paljastuu jonkin välttämättömän asian hoitaminen, kuten vahva tunnistautuminen viranomaispalveluihin tai se, ettei henkilö ole päässyt digilaitteessa tai sovelluksessa olleiden ongelmien vuoksi vaikuttamaan tai osallistumaan johonkin hänelle tärkeään asiaan. Tuntuuko avun pyytäminen ”huvittaviin” digipulmiin liian vähäpätöiseltä? Mitä jos vaikkapa pelien pelaaminen verkossa auttaisi myös oppimaan laitteen käyttöä ja ymmärtämään mobiililaitteen toimintaperiaatteita?
Lautapelejä tai korttipakkoja ei kukaan meiltä vie, mutta viranomaistahojen kanssa asioiminen kysyy digitaitoja aina uudelleen, sillä fyysiset virastot eivät enää hevillä oviaan auki pidä. Fyysisten pelien rinnakkaistodellisuus tuskin kokonaan häviää. Digi- ja mediataidot ovat tämän päivän työkaluja, joiden avulla on mahdollista mm. hoitaa asioita, osallistua ja vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin – mutta myös pitää hauskaa, vaikkapa pelata!
Digi- ja mediataidot joutuvat ”testiin” aina, kun käytämme uusia digitaalisia laitteita tai palveluja – monesti yrityksen ja erehdyksenkin kautta. Ja se on täysin ok! Uuden opettelu vaatii motivaatiota, uskallusta, tarpeen ja halua. Mutta, entä jos tuntuu siltä, ettei huvita ja vielä vähemmän hyödyttää?
Luin vastikään hankkeesta, jossa digitaitojen opettelu oli viety uusille urille, nimittäin digireiveihin. Reivien idea oli lähestyä digiasioita hauskalla tavalla. Reivit oli tarkoitettu erityisesti henkilöille, joilla ei ollut muuten mahdollisuutta tutustua digilaitteisiin tai, jotka kokivat, ettei heillä ollut motivaatiota opetella niiden käyttöä. Reiveissä oli erilaisia toiminnallisia pisteitä, joissa opastajien avulla esimerkiksi lisättiin lempibiisi Spotifyn listalle tai kokeiltiin virtuaalilaseja. Mitäpä jos senioritkin surffaisivat vaikkapa seuraavaan Mummodiskoon tai jossakin asumispalveluyksikössä järjestettävään tapahtumaan? Tule, huvitu ja hyödy!
Mari Metsävainio
Kirjoittaja on geronomiopiskelija (XAMK), joka suoritti projektiopintoja Vanhustyön keskusliiton SeniorSurfin Ikädigitukihankkeessa.
Lähteet:
Aspa. Digi haltuun -hankkeen esittely. WWW-sivusto. Saatavilla: https://www.aspa.fi/kehittamistoiminta/kehittamistuloksia/digi-haltuun-tukea-digitaalisten-laitteiden-ja-palveluiden-kayttoon/digi-haltuun-hankkeen-esittely-2/ [viitattu 1.4.2024]